2. Negatiivinen pedagogiikka
Selattuani läpi intialaiset
oppikirjat silmiin pisti, kuinka mutkikkaita aiheet olivat ikävuoteen nähden. Intiassa
kuitenkin tiedettiin Suomen Pisa tuloksista, joten tunnin jälkeen opettaja
pahoitteli, että opittava aines ei vielä yltänyt Suomen tasoon.
Kyse on siitä, että intialaisessa
yhteiskunnassa tunnutaan arvostavan kovin paljon saavutuksia ja palkintoja. Meritokratiasta
ja hierarkkisuudesta kenties lisää toisessa kirjoituksessa, mutta lyhyesti
sanottuna intialaisesta koulutuksesta on kadonnut oppiminen
ja oppilas. Sen sijaan huomio on yksinomaan kiinnittynyt kansallisesti
validoituun arvosanaan.
Kaksi lyhyttä pointsia. Oppilaslähtöisyyden
sijaan intialainen opetus lähtee absoluuttisesta päämäärästä. Myös toiminnan tasolla jokainen oppilas tungetaan läpi samasta muotista. Ajattelun sijaan jopa luovassa
projektissa tärkeintä on eksakti jäljennös mallin prosessista ja tuloksesta. Niin
sanottu oppiminen on mieletöntä toistamista, joka johtaa korkeaan osaamiseen ja
tarkkaan toisintamiseen yksittäisissä toiminnoissa, mutta ei nähdäkseni johda ajattelun
kehittymiseen.
Vielä hurjemmin opetuksessa
näyttäytyy kuri ja pelko, jolla opettaja hallitsee luokkaa. Omalla
kokemuksellani yleisimmät sanat, joita lapsi kuulee päivän aikana on ”ei ja
väärin”. Opetus perustuu tiuskimiselle ja pelottelulle, eikä esimerkiksi julkisen
nöyryytyksen haittoja oppilaalle ole vielä tunnistettu. Itsen suojelu näkyy performatiivisena
aktiivisuutena, jolla oppilas välttää opettajan hyökkäykset.
Näihin kahteen teesiin liittyy
useita lieveilmiöitä, jotka johtavat ymmärtämisen ja luomisen sijaan mekaaniseen puurtamiseen.
Ansiokkaat toisintajat omaksuvat meritokraattisen asenteen omasta paremmuudesta.
Heikommat toisintajat tai muut huonosti sopeutuvat kuuntelevat päivästä toiseen
moitetta, kunnes nämä pudotetaan kelkasta. Molempien ryhmien nuhtelu on lopulta
näiden omaksi parhaaksi.
Kenties kyse ei ole näin julmasta
systeemistä. Voin vain sanoa, että suomalaisen opettajankoulutuksen käyneenä
opetusta on paikoin hirvittävää seurata sivusta. Oli hankala yrittää selvittää
opettajalle tunnin jälkeen suomalaisen koulun erinomaista kykyä tankata oppilaisiin tietoa.

Mieti, millaiset paineet opintojen priimasuoritukseen lapsille/nuorille tulee kotoa. Tai miten opettajat ovat tod. näk. puun ja kuoren välissä, koska ulkopuolinen yhteiskunta, poliittiset päättäjät jne vaativat tuloksia. Terv. Tällä kertaa Nimetön, kun kirjautuminen ei viimeksi onnistunut
VastaaPoista