Jälkipuintia 3: Tulevaisuuden politiikkaa


Lukion filosofiassa opin politiikan olevan filosofian osa-alue, joskin filosofian opettaja tarkensi samalla hengenvedolla, että tällä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, mitä nykyään kutsutaan politiikaksi. Onpa pessimistinen ja katkeroitunut näkemys!

Politiikka tulee antiikin Kreikan sanasta polis, joka tarkoittaa kaupunkivaltiota. Laveasti politiikka tarkoitti alun perin yhteisistä asioista päättämistä. Modernissa yhteiskunnassa sen sijaan poliittinen päätöksenteko on ulkoistettu erinäisille poliittisille elimille ja toimijoille.

Kun pääsin ensimmäistä kertaa äänestämään 2017, äänestäminen tuntui hankalalta, sillä politiikka oli niin etäistä – muutama kaveri sanoi jopa jättävänsä äänestämättä, sillä he eivät tienneet ehdokkaista tai liiemmin politiikasta.

Tästä näkökulmasta eletään politiikan renessanssia. Politiikasta on ympäri maailmaa tullut jälleen kaikkien yhteinen asia. Kadulla tai vähintäänkin somessa keneltä tahansa vastaan tulevalta voi kysyä, kuinka asiat ovat ja kuinka ne tulisi korjata. Suomi on monissa asioissa edelläkävijä, mutta poliittisesti Intiassa elettiin tulevaisuudessa tai ainakin mahdollisessa tulevaisuudessa.

Olin yllättynyt siitä, että Intiassa puhuttiin politiikasta hyvin suoraan. Iästä ja poliittisesta suuntautumisesta riippumatta paikalliset alkoivat kertomaan maan suunnasta ja siitä, miten asioiden tulisi olla jo ensimmäisellä tai viimeistään toisella tapaamisella. En vielä tuolloin kiinnittänyt siihen huomiota, mutta nyt ajateltuna tuntuisi kummalliselta alkaa selostaa ensimmäisellä yhteisellä lounaalla intialaiselle vaihto-opiskelijalle Suomen poliittista tilannetta.

Tämänkertaisena tarinallisena elementtinä annan kaksi esimerkkiä. Opettaja, johon tutustuimme läheisesti, kutsui meidät kotiinsa illalliselle. Yksi kevyistä aiheista, jotka tämä otti puheeksi, oli väestönvaihtoteoria, jonka mukaan pakistanilaiset muslimit tulevat lisääntymään Intiaan saadakseen poliittisen enemmistön tulevaisuudessa. Melko yllättävä avaus paitsi ruokapöytäkeskusteluna, myös siinä kontekstissa, että Intiassa on 1,4 miljardia asukasta. Olin erityisen hämmentynyt sillä, opettaja opetti tunnuksetonta uskontoa, joka korosti muun muassa myötätuntoa ja suvaitsevaisuutta.

Toisessa tarinassa olimme viimeisinä harjoittelupäivinä rehtorin kansliassa. Tapaaminen oli hyvin arvokas ja meille korostettiin, kuinka tärkeä henkilö rehtori oli yhteiskunnallisesti. Samalla kun kameran salama välähteli ympärillämme, rehtori korosti, miten he opettavat jopa muslimeita siinä missä muitakin. En harmikseni muista tarkkaan, mistä kaikesta oli puhe, mutta muistan, että useamman kerran rehtorin nostot särähti korvaan melko rohkeana näin virallisessa ympäristössä.

Pyrin alussa korostamaan ”politiikka”- termiä, sillä vaikka aiheet ovat eittämättä poliittisia, tuntuisi myös pahalta kutsua sitä politiikaksi sanan ”yhteisistä asioista päättäminen” merkityksessä.

Tämä kuitenkin on sitä, mitä tarkoitan mahdollisella tulevaisuudella. Esimerkiksi Ranskan parlamenttivaalit ja kevään EU-vaalit kuvattiin rasismin ja syrjinnän sekä näitä vastustavien voimien taisteluna. Suomessa hallituksen leikkausten ja aloitteiden sijaan viimeisimmät ”poliittiset” keskustelut liittyvät olympialaisten avajaisiin tai naisten nyrkkeilyyn.

Todellisuudessa myös Suomessa etnisyyteen ja identiteettiin liittyvistä asioista on tullut tärkeimpiä poliittisia aiheita. Perussuomalaiset vaikuttavat vakiinnuttaneen paikkansa Suomen kolmen suurimman puolueen joukossa. Viimeisimmissä vaaleissa juuri perussuomalaiset onnistuivat jalkauttamaan äänestäjiä, jotka eivät muutoin ole kiinnostuneita politiikasta. Myös Suomessa politiikka on löytänyt tiensä ruokapöytiin, vaikka aiheista ei vielä kehdata puhua estoitta.

Intiassa keskustelua ei enää käyty vihjailemalla tai ”esittämällä kysymyksiä”, vaan syrjivästä kielestä oli tullut täysin salonkikelpoista. Keskustelu oli jo niin arkista, että koin sopimattomaksi huomauttaa sen tahdikkuudesta. Vallitsevien yhteiskunnallisten trendien perusteella näen myös suomalaisen yhteiskunnan liikkuvan kohti tulevaisuutta, jota elin viime kesänä Intiassa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jälkipuintia 1: Kertomus luokkahuoneesta

7. Entä sitten