2. Negatiivinen pedagogiikka


"Ma’am, you are not building robots, you are raising children”. En sanonut, mutta mieli olisi tehnyt.

Selattuani läpi intialaiset oppikirjat silmiin pisti, kuinka mutkikkaita aiheet olivat ikävuoteen nähden. Intiassa kuitenkin tiedettiin Suomen Pisa tuloksista, joten tunnin jälkeen opettaja pahoitteli, että opittava aines ei vielä yltänyt Suomen tasoon.

Kyse on siitä, että intialaisessa yhteiskunnassa tunnutaan arvostavan kovin paljon saavutuksia ja palkintoja. Meritokratiasta ja hierarkkisuudesta kenties lisää toisessa kirjoituksessa, mutta lyhyesti sanottuna intialaisesta koulutuksesta on kadonnut oppiminen ja oppilas. Sen sijaan huomio on yksinomaan kiinnittynyt kansallisesti validoituun arvosanaan.

Kaksi lyhyttä pointsia. Oppilaslähtöisyyden sijaan intialainen opetus lähtee absoluuttisesta päämäärästä. Myös toiminnan tasolla jokainen oppilas tungetaan läpi samasta muotista. Ajattelun sijaan jopa luovassa projektissa tärkeintä on eksakti jäljennös mallin prosessista ja tuloksesta. Niin sanottu oppiminen on mieletöntä toistamista, joka johtaa korkeaan osaamiseen ja tarkkaan toisintamiseen yksittäisissä toiminnoissa, mutta ei nähdäkseni johda ajattelun kehittymiseen.

Vielä hurjemmin opetuksessa näyttäytyy kuri ja pelko, jolla opettaja hallitsee luokkaa. Omalla kokemuksellani yleisimmät sanat, joita lapsi kuulee päivän aikana on ”ei ja väärin”. Opetus perustuu tiuskimiselle ja pelottelulle, eikä esimerkiksi julkisen nöyryytyksen haittoja oppilaalle ole vielä tunnistettu. Itsen suojelu näkyy performatiivisena aktiivisuutena, jolla oppilas välttää opettajan hyökkäykset.

Näihin kahteen teesiin liittyy useita lieveilmiöitä, jotka johtavat ymmärtämisen ja luomisen sijaan mekaaniseen puurtamiseen. Ansiokkaat toisintajat omaksuvat meritokraattisen asenteen omasta paremmuudesta. Heikommat toisintajat tai muut huonosti sopeutuvat kuuntelevat päivästä toiseen moitetta, kunnes nämä pudotetaan kelkasta. Molempien ryhmien nuhtelu on lopulta näiden omaksi parhaaksi.

Kenties kyse ei ole näin julmasta systeemistä. Voin vain sanoa, että suomalaisen opettajankoulutuksen käyneenä opetusta on paikoin hirvittävää seurata sivusta. Oli hankala yrittää selvittää opettajalle tunnin jälkeen suomalaisen koulun erinomaista kykyä tankata oppilaisiin tietoa.

”Ma’am, it’s not like we try to maxmise the sheer bulk of our pupils’ knowledge…”

Kommentit

  1. Mieti, millaiset paineet opintojen priimasuoritukseen lapsille/nuorille tulee kotoa. Tai miten opettajat ovat tod. näk. puun ja kuoren välissä, koska ulkopuolinen yhteiskunta, poliittiset päättäjät jne vaativat tuloksia. Terv. Tällä kertaa Nimetön, kun kirjautuminen ei viimeksi onnistunut

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jälkipuintia 1: Kertomus luokkahuoneesta

7. Entä sitten

Jälkipuintia 3: Tulevaisuuden politiikkaa