Kirjeitä Intiasta

Viimeisellä tarinalla ei ole opetusta tai viestiä. Halusin vain kertoa viimeisestä päivästäni Intiassa. Samalla se tuntuu sopivalta sinetiltä koko rupeamalle. Vanhan  pitää välillä antaa muistella ilman hyvää syytä. Lento Vantaalle lähtee kello 3:15 paikallista aikaa – kentälle ei siis ole syytä saapua paljoa ennen puolta yötä. Tämä mielessä päätin jättää varaamatta huoneen viimeiselle päivälle ja sillä tavalla säästää hieman. Matkatavaroita ja tuliaisia oli parin kuukauden edestä, mutta pienellä neuvottelulla sain säilyttää niitä päivän ajan matkaseuralaisteni huoneessa. Käytin pari edellistä päivää soittelemalla läpi kymmenen parhaiten arvioitua miesten parturiliikettä. Puhelimitse yritin tiedustella liikkeiltä, tekisivätkö nämä minulle permanentin – täällä sen voisi saada edullisesti, jos kerran elämässä koettaisi. Kaksi seikkaa kuitenkin seisoi tielläni: Intiassa permanentit eivät ole erityisen suosittuja eikä Intiassa ainakaan suomalaisena ole erityisen helppo sopia yhtään m

Lukion filosofiassa opin politiikan olevan filosofian osa-alue, joskin filosofian opettaja tarkensi samalla hengenvedolla, että tällä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, mitä nykyään kutsutaan politiikaksi. Onpa pessimistinen ja katkeroitunut näkemys! Politiikka tulee antiikin Kreikan sanasta polis, joka tarkoittaa kaupunkivaltiota. Laveasti politiikka tarkoitti alun perin yhteisistä asioista päättämistä. Modernissa yhteiskunnassa sen sijaan poliittinen päätöksenteko on ulkoistettu erinäisille poliittisille elimille ja toimijoille. Kun pääsin ensimmäistä kertaa äänestämään 2017, äänestäminen tuntui hankalalta, sillä politiikka oli niin etäistä – muutama kaveri sanoi jopa jättävänsä äänestämättä, sillä he eivät tienneet ehdokkaista tai liiemmin politiikasta. Tästä näkökulmasta eletään politiikan renessanssia. Politiikasta on ympäri maailmaa tullut jälleen kaikkien yhteinen asia. Kadulla tai vähintäänkin somessa keneltä tahansa vastaan tulevalta voi kysyä, kuinka asiat ovat ja kuinka n